Iso poika jo!

Santeri täytti viime sunnuntaina 3 kuukautta. Siihen asti yöt nukuttiin hyvin, yhdellä heräämisellä ja ensimmäinen pätkä oli 6,5h.

Mutta nyt. Huhhuh. Eka yö 3 kk vanhana meni heräilemällä 2,5h tunnin välein. Seuraavana yönä äitiä kiljuttiin 1,5h välein. Ja sitä seuraavana iltana ei edes suostunut nukahtamaan...

Kaveri luulee olevansa jo isompi poika kuin onkaan. Istumaan pitäisi yrittää nousta koko ajan. Syöminenkin pitää välillä keskeyttää ja kokeilla ylös ponnistamista. Yöllä pitää heräillä äheltämään. Sitterissä ei malta olla, vaikka on jo valmiiksi melkein istuvassa asennossa.
Ja sitten kun pääsee istumaan. Pitäisikin saada seisoa... 

                                                                             pikkuäijä 7025g ja 63cm


Tänään 3kk neuvolassa Santeri ensimmäisen kerran selvästi vierasti ketään. Neuvola-tädille jaksoi ensin hetken hymyillä, mutta yhtäkkiä tulikin suru puseroon ja piti päästä takaisin äidin syliin. Hienosti kuitenkin jaksoi esitellä taitojaan ja hymykuoppiaankin.

Toinen ikävä juttu neuvola-tätskän naaman lisäksi oli rokotteet. Suuhun annettava rota-rokote meni vielä maiskutellen alas, mutta piikit molempiin reisiin oli ihan kamala juttu! Meinasi tulla äipälläkin itku kun toinen parkui niin kovasti. Onneksi meni nopeasti ohi kun sai tutin suuhun ja halailla äitin kanssa.

Nyt vaan toivotaan, ettei rokotteista tule kummempia oireita. Uneliaampi tuo on ainakin ollut tänään, neuvolasta lähdettiin 11.20 ja nyt puoli neljältä vetelee jo kolmansia unia neuvolan jälkeen. Äsken myös itkeskeli, mitä ei normaalisti tee, joten annoin Panadolia jos vähän helpottaisi...

Huomenna päästään Santerin kanssa ekaa kertaa vauvajumppaan! Jee!